torstai 12. joulukuuta 2013

Pikkujoulun viettoa



Perinteinen joulupöytä, vähemmän perinteisiä punaviinejä...















Glühwein

Maahantuojan luonnehdinta:

Tämä perinteisen saksalaisen, yli 100 vuotta vanhan reseptin mukaan valmistettu luomu Glühwein, on vain lämmitystä vaille valmis.

Juoman kirsikkainen, pomeranssinen ja aavistuksen kanelinen maku tuo mieleen myös lähestyvän joulun ajan. Ota hetki aikaa itsellesi tai kutsu ystävät kokoon ja tarjoa Gluhweinia esimerkiksi lämmittävänä alku juomana.



Cave de Lugny Pinot Noir 2012 

Viinilehden arvio

Avoin marjaisa tuoksu josta voi erottaa punaista kirsikkaa, punaherukkaa ja lievää mausteisuutta. Kevyehkö maku on terhakan marjainen ja hedelmäisyydeltään varsin niukka.

Aromit noudattelevat tuoksun punasävytteistä linjaa. Kevyet tanniinit ja napakka hapokkuus tekevät viinistä pirteän. Viini jättää punaherukkaisen, lievästi karhean mausteisen jälkivaikutelman.









Campo Viejo Crianza 2009

Viinilehden arvio

Avoin ja kehittynyt tuoksu. Siinä on kuivattuja hedelmiä, makeaa mausteisuutta ja tammikypsytyksen tuomia aromeja.

Myös keskitäyteläinen maku on luonteeltaan kehittynyt. Alun pehmeä suutuntuma ryhdittyy eloisan hapokkuuden ja pehmeän tanniinisuuden ansiosta. Kokonaisuus jättää tasaisen jälkivaikutelman.









Grady Reserve Shiraz 2010

Viinilehden arvio

Tummasävytteinen tuoksu on hennon paahteinen, mausteinen ja siinä voi erottaa yrttistä mustaherukkaakin. Viinin maku on melko runsas ja myötäilee aromeiltaan tuoksua. Siinä on lisäksi hyvin kypsää luumua, savuisuutta ja multaisuuttakin. Runsaat, mutta hyvin pehmeät tanniinit antavat makuun ryhtiä. Kokonaisuus jättää hieman suuta kuivattavan, paahteisen jälkivaikutelman.








Krohn Lágrima

Viinilehden arvio

Tyylikäs huippuviini, löytö
Kehittynyt tuoksu on mineraalinen ja jännittävästi jopa suolainen, muistuttaen valtameren rannikkoa. Tuoksussa on myös kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä. Makeahko maku seuraa aromeiltaan tuoksua. Siinä on muun muassa kuivattua aprikoosia ja sekahedelmäkiisseliä muistuttavia piirteitä. Viini jättää pitkän, lämpimän, tammitynnyrien aromikkuutta ja toffeeta muistuttavan jälkivaikutelman.
Sellaisenaan meditaatioon tai kuivattuja hedelmiä sisältävien leivonnaisten seuraan.

Viini Web arvio

Ajaton aperitiivi, diivaileva digestiivi. Tuoksussa eteläisten hedelmien pisaroita, joita tynnörilintu nokkii alkukesän lämpiminä öinä. Ei sitä keksimäistä makeutta, pikemminkin pistaasimainen suolaan vivahtava loppujuoni.
Yleensä vältän puhumasta hinta-laatusuhteesta. Tämä liemi on omasta mielestäni sulaa kultaa verrattuna niihin puolikkaisiin puupenneihin, jota se kustantaa.

Lopuksi Hesarin viskitoti-resepti kahdelle

1 1/2 dl vettä
1 kanelitanko
5 kokonaista neilikkaa
2 siivua (luomu)sitruunankuorta
2 cm pala tuoretta inkivääriä
8 cl viskiä (ei savuista)
2-4 tl hunajaa
2-4 tl sitruunamehua
hyppysellinen raastettua tai jauhettua muskottipähkinää

Veistä sitruunankuoresta siivuja esim. perunankuorimaveitsellä. Leikkaa inkivääri siivuiksi. Laita kasariin vesi, kanelitanko, neilikat, inkivääri ja sitruunankuori. Kuumenna miedolla lämmöllä kevyesti poreilevaksi (ei kiehuvaksi) ja anna porista muutama minuutti.

Jaa viski kahteen kuumuutta kestävään lasiin ja kaada päälle vesi (halutessasi teesiivilän läpi). Lisää kumpaankin lasiin 1-2 tl hunajaa ja 1-2 tl sitruunamehua. Rapsauta päälle hieman muskottipähkinää ja nauti.

torstai 3. lokakuuta 2013

Syysistunto

Istunnon aluksi saimme katsoa Marja-Leena Virtasen kirjoittaman pienoisnäytelmän, minkä jälkeen siirryimme illan viiniteemaan.


Tietoisku: sakkaa viinissä 

Tasokkaan viinin valmistus on monimutkainen, taitoa ja kärsivällisyyttä vaativa prosessi. Valmistuttuaan viiniä säilytetään mahdollisimman tasalämpöisessä paikassa, jossa ei ole tärinää ja ilman kosteuskin pidetään tietyllä tasolla. Säilytyksen aikana punaviiniin muodostuu sakkaa, josta suuri osa on viininväriainetta. Näin vanhenevan viinin värin intensiteetti pienenee ja se alkaa saada ruskean sävyn.Kun usean vuoden kellaroinnin jälkeen punaviini on parhaimmillaan, seuraakin - joko ravintolassa tai kotona - usein viinin raju pahoinpitely. Pullo otetaan kaapista, sitä heilutetaan, jonka jälkeen se avataan ja viini kaadetaan laseihin ja juodaan saman tien. Näin pahanmakuinen sakka sekoittuu viiniin tasaisesti ja viini on sulkeutunut. Lisäksi punaviini tarjoillaan usein liian lämpimänä.

Sakan joutumista lasiin voidaan välttää suunnitelmallisuudella ja tarkkuudella. Vanhempi punaviinipullo tulee pitää pystyasennossa vähintään vuorokausi ja vuosikertaportit jopa viikko ennen niiden varovaista dekantoimista. Kaikkein parasta on käyttää telinettä, jossa pullo on puolimakaavassa asennossa, jolloin sakka kertyy pullon pohjan nurkkaan. Sen jälkeen se kaadetaan varovasti karahviin ja kaataminen lopetetaan heti, kun nähdään sakkaa pullon kaulassa virtaavassa viinissä. Klassinen ja tunnelmallinen tapa on tarkkailla pullon kaulaa vasten kynttilänvaloa. Toinen ja käytännöllinen tapa on pitää kaulan alapuolella voimakas valolähde, jolloin sakka näkyy hyvin ja näin tiedetään, koska kaataminen tulee lopettaa.

Dekantoinnilla on myös toinen vaikutus. Kaadettaessa punaviini joutuu tekemisiin ilman hapen kanssa, jolloin tapahtuu viinin avautuminen. Tuulettamista voidaan sitten jatkaa pitämällä viiniä jonkin aikaa karahvissa ennen tarjoilua. Usein pullot, joita ei tarvitse dekantoida sakan poistamiseksi, avataan hyvissä ajoin ennen tarjoilua. Miten pitkään eri viinien tulee olla ilman kanssa tekemisissä on kiistelty kysymys.

Lähde: Viini- ja ruokalistan verkkolehti http://viini-ruoka.blogspot.fi/2005/08/punaviinin-dekantoiminen.html
Lisätietoa: http://personal.inet.fi/koti/pulkka/williviinit/dekantointi.htm

Illan viinit:

Hunter Red Cabernet Sauvignon

Ilta-Sanomien arvio:
Tämän täyteläisen viinin maussa on tuttuja aromeita.
88 pistettä
Tummanpunainen. Hakee miellyttävällä tavalla marjakompottimaisia sävyjä ja ilman muuta Suomen metsistä tuttuja aromeja. Täyteläinen, hapokas ja kypsän tanniininen maku. Kuivahko mustaherukka yhdistyy suutuntumassa makeampaan luumuun. Jälkimaussa on puolukkasurvosta. Jeanjeanin ranskalainen luomuviini Pic St. Loupin alueelta.
Viinityyppi: Punaviini
Ruokasuositus: riistaviini, jänispaisti


Running Duck Cabernet Sauvignon

Maahantuoja luonnehdinta:
Valikoimamme on laajentunut Etelä-Afrikkalaisen Stellar Wineryn uudella Running Duck viiniperheellä. Viinit ovat saaneet nimensä viinitarhojen tuholaistorjunnasta vastaavien ankkojen mukaan. Valikoimaan kuuluvat herkulliset punaviinit Running Duck Merlot ja Running Duck Cabernet Sauvignon sekä puolikuiva valkoviini Running Duck Semi-Sweet. Viinit löytyvät Alkon tilausvalikoimasta sekä Norex Spiritsin Horeca-valikoimasta.
Running Duck viinit antavat meille kolme lupausta: luomuna viljeltyjä, eettisesti tuotettuja ja reilun kaupan periaatteita noudattavia (Fair for Life). Viineihin ei ole niiden valmistusvaiheessa lisätty sulfiitteja, eikä niiden valmistuksessa ole käytetty eläinkunnasta peräisin olevia aineita, joten ne sopivat myös vegaaneille.
Viinit tuottaa Stellar Winery, joka on Etelä-Afrikan suurin luomuviinien tuottaja. Rypäleet viineihin tulevat Namaqualandin alueelta aurinkoisesta Western Capesta. Fair for Life -sertifiointi on parantanut Stellar Wineryn työntekijöiden työ- ja elinoloja. Työntekijät omistavat myös yhtiöstä 26 prosenttia. Tukea on jaettu esimerkiksi alueen kouluille.

La Zoccolaio Dolcetto d'Alba

Viiniblogi 'Voihan vinetto' -arvio:
Taustaa: Vaikka Alkon viinivalikoima onkin vuosien mittaan paisunut melko mittavaksi, on se silti joiltain osin häpeällisen suppea. Esimerkiksi vahvassa nousussa olevalta ranskalaiselta Beaujolais’n alueelta on saatu vakiovalikoimaan vain surkeat kaksi tuotetta. Myös Luoteis-Italian maailmankuululle Piemontelle osoitetut hyllysenttimetrit ovat monopolin perusmyymälässä perin olemattomat.
Syyskuun alussa valikoimaan saapunut punainen Lo Zoccolaio Dolcetto d’Alba onkin enemmän kuin tervetullut lisä Alkon Piemonte-tarjontaan ja löytää toivottavasti tiensä koko maan myymälöihin laajalla rintamalla. Tämä erinomainen ruokaviini on valmistettu raikkaasta ja useimmiten nuorena nautittavaksi tarkoitetusta Dolcetto-rypäleestä, joten vuosikerta 2011 on juuri nyt optimitilassa. Barolon kunnassa kasvaneista rypäleistä puserrettua jumalten nektaria on käymisen jälkeen kypsytetty 6 kuukauden ajan terästankissa ennen pullotusta. Luvassa on siis kaikesta päätellen lajikkeelle ominaista, mutkattoman hedelmäistä tunnelmaa.
Silmä: Oppikirjanomainen, keskisyvän ja syvän rajamaastossa leikittelevä rubiininpunainen.
Nenä: Marjainen ja kevyen mausteinen. Reilun kirsikan ja orastavan orvokin lisäksi lipaus lakritsaa.
Suu: Suuonteloon päästyään tämä keskitäyteläinen ja -tanniininen sekä melko hapokas Dolcetto toistaa samaa kirsikan dominoimaa reilua hedelmäisyyttä, jota tukee viehättävä mausteisuus ja kukkaisuus. Vaikka en keskimäärin olekaan muodikkaan jäännössokeri-punkku -yhdistelmän ylin ystävä, voisi tämä täysin rutikuivaksi käytettynä olla jopa liian hyökkäävä – nyt 6 g/l dose pyöristää kokonaisuutta mukavasti kohti arkikulutuksen auvoisia nautintoja. Kirsikkainen hapokkuus jättää joka tapauksessa kitalakeen herkullisen fiilingin.
Käyttö: Vaatimattomasti sanoen täydellinen vastinpari syksyn kermaiselle sienipastalle. Toimii hyvin myös pizzojen, burgereiden, paistetun kanan tai lähestyvän metsästyskauden kevyempien linturuokien kumppanina. Tarjoile rohkeasti 12-16 asteeseen viilennettynä.
Tuomio: Lisää tätä, Alko! Maukkaan Dolceton lisäksi ainakin Beaujolais’n mehukas Gamay ja Piemonten kiehtova ja monipuolinen Barbera ansaitsisivat moninkertaisesti lisää mahdollisuuksia valloittaa suomalaisten vinkkuilijoiden sydämet.


Oktoberfest -tyyppinen iltapala testattiin pruuvattavilla viineillä.

torstai 23. toukokuuta 2013

Kevään uutuuksia

Kevättapaamisen viineiksi oli valittu uutuuksia, poikkeuksellisesti eri viinityyppejä. Iltapalana oli ahven-lohivarras parsan kera. Ja jälleen kerran Ankkuripaikan keittiö osoitti olevansa Loimaan kiistaton kunkku, sillä ruoka-annos kirvoitti maireita hymyjä osallistujien kasvoilta. Viineistä luxemburgilainen Auxerrois sai enemmistön puoltolauseet sopivuudesta iltapalaan.



Bernard-Massard Auxerrois 2011

Bernard-Massard Auxerrois Grand Premier Cru Côtes de Grevenmacher on ainoa Auxerrois-rypäleestä tehty viini Alkon vakiovalikoimassa. Auxerrois on Luxemburgin alueelle tyypillinen lajike, joka tuottaa hedelmäisiä ja pehmeitä viinejä.
Vuonna 1921 perustettu Bernard-Massard on Luxemburgin ykkösviinitalo, joka on keskittynyt laadukkaiden kuohu- ja valkoviinien valmistukseen. Viinitalo toimii Luxemburgin suuriruhtinaskunnan hallitsijaperheen virallisena viinitoimittajana.
Maahantuojan ruokasuositus: aperitiivi, kevyet ateriat, kala, äyriäiset, parsa.
Auxerrois (blanc) -rypäleessä: sitrusta, hedelmää, kukkaisuutta, hapokkuutta, hunajaa

Linkkejä:
Bernard-Massardin toukokuun uutuusvalkoviini
Luxemburg
Nautiskelijan viinisivusto 

Novem 9 2012

Rypäleet kasvoivat luomutarhalla 12 hehtaarin alalla Ribera Altan alueella Navarrassa.
Bodegas Iturbiden viinitalo viljelee 40 tarhahehtaariaan luomumenetelmillä. Viinitalo perustettiin vuonna 2003, ja se on edelleen perustajaperheen omistuksessa.

Linkkejä:
"Joko olisi rosén vuoro?" 
Bodegas Iturbide
Luomuviini
Navarra
Navarran viineistä

Louis Eschenauer Médoc 2011

Viini on valmistettu perinteisin menetelmin, ja puolet viinistä on tammikypsytetty. Uutuusviini on tumman marjainen, kirsikkainen ja mausteinen ja siinä on kevyttä vaniljaisuutta. Tyyliltään se on vivahteikas ja kehittynyt.
Perinteikkäällä viinitalolla on pitkä historia. Louis Eschenauer oli itseoppinut viinintekijä, joka perusti nimeään kantavan viinitalon vuonna 1821. Itseoppinut viinintekijä laajensi pian toimintaansa viini-imperiumiksi. Karismaattisen ja ihailua herättäneen patriarkan vaikutusvallasta kertoo hänen lempinimensä: ”The King of Bordeaux” – Bordeaux’n kuningas.

Linkkejä:
Viikon viini: Ruokala
Viinistä viiniin -arvio
Medoc



 

torstai 28. helmikuuta 2013

Italialaista Kalevalanpäivänä

  Piemonte



NEBBIOLO – rypäle, jota käytetään Barolo ja Barbaresco viineissä. Baroloa kutsutaan viinien kuninkaaksi ja kuninkaiden viiniksi. Nebbiolo on viljelijälleen erittäin haastava, jopa temperamenttinen. Se kukkii hyvin aikaisin ja on siksi altis loppukevään halloille ja kypsyy myöhään eli on altis syksyn sateille. Nebbiolo istutetaan Barolossa ja Barbarescossa useimmiten etelään tai lounaaseen antaville rinteille, melko korkealle.Nebbiolo on syvän punainen, vanhemmiten ohuella oranssin tai ruskeanpunaisella reunalla. Siinä on nuorena usein hyvin voimalliset tanniinit jotka pehmenevät miellyttävän voimakkaiksi ikääntyessään.

Vuoteen 1850-asti nebbiolosta tehtiin Barolossa lähinnä makeita viinejä. Vuosisadan keskivaiheilla Camillo Cavourin aloitteesta alueelle kutsuttu ja palkattu ranskalainen Louis Oudart toi tullessaan uusia viininviljelytekniikoita kuten, myöhäinen sadonkorjuu ja pitkäaikainen uuttaminen. Viinejä myös alettiin kypsyttää kastanjatynnyreissä. Näin tuotetut viinit olivat erittäin tanniinisia ja voimakkaita eivätkä arvostuksestaan huolimatta olleet kuin harvojen suosiossa.

Viininviljelytekniikka pysyi perinteisenä alueella yli sata vuotta. Monasti rypäleet kuivuivat terttuihin kun odotettiin niiden myöhäistä kypsymistä mikä teki tanniinisuudesta vaikeasti hallittavaa. Viiniteollisuuden nykyaikaiset teolliset tuotantotavat muuttivat tilanteen 1980-luvulla. Kun viini käytettiin valvotusti suurissa terästankeissa, uuttamisaika lyhennettiin päiviin ja kypsytyksessä alettiin käyttää melko uusia tynnyreitä, jolloin tanniinisuuden osuus viinissä muuttui pirteämmäksi turruttavuuden sijaan ja muut nebbiolon aromit saatiin paremmin esiin. Barolo vaatii kuitenkin aina kypsytystä.

Barolo DOCG lainsäädäntö määrittelee nykyään vähintään kolmen vuoden kypsytyksen ja riservalle  5 vuotta, joista vähintään yksi vuosi pullossa. Monet tuottajat kuitenkin kypsyttävät viinejään jopa pidempään, tanniinien ja hedelmäisyyden tasapainottumiseksi. Barolo tuli tunnetuksi kuninkaiden juomana jo 1300-luvulla ja nykypäivän kuninkaita – kuuluisia Barolo tuottajia on useita, mutta edelleen monet tuottajista ovat tuotantomääriltään hyvin pieniä.

Barbarescon kruunattu kuningas Angelo Gaja on tuonut viimeisten kahden- kolmenkymmenen vuoden aikana Barbarescon maailmankartalle – ennen sitä Barbaresco oli ´vain´ Barolon pikkuveli. Nykytuottajista La Spinetan Giorgio Rivetti ja nuori Giorgio Pelissero tekevät upeaa työtä Barbarescon tunnettavuuden eteen .


BARBERA – usein kuvaillaan feminiinisemmäksi kuin maskuliininen kuningas Nebbiolo. Rypäleen perusominaisuuksia on houkutteleva hedelmäisyys ja mukavan raikas hapokkuus. Väriltään Barbera on paljon isoveli nebbioloa syvemmän rubiinin värinen ja huomattavasti matalahappoisempi.

DOLCETTO – rypäleenä helposti monenlaisissa maastoissa kasvava ja runsassatoinen rypäle, josta tulee tasapainoisen hedelmäisiä viinejä. Piemonten arvostuksessa dolcetto ajatellaan usein lounas- ja arkiviiniksi, mutta osa tuottajista tuottaa kansainvälisille markkinoille upean korkealaatuisia Dolcettoja.

MOSCATO – eniten hehtaaritilaa Piemontessa saava rypäle ja se on myös Italian viennin veturituotteita. Moscatosta valmistetaan pääsääntöisesti aina kuohuviiniä spumantea. Siitä tehdään myös hyvin matala-alkoholilpitoista versiota kuten Vigna Senza Nome Braidalta ja Bricco Quaglia La Spinetalta.

  Toscana


SANGIOVESE – väriltään upean kirkkaan syvän punainen, tuoksu on hyvin viinimäinen ja hedelmäinen, jonka mukavat tanniinit pehmenevät silkkisiksi ikääntyessään.

Chianti ja Chianti Classico viineissä pitää nykylainsäädännön mukaan olla vähintään 80% Sangioveseä (mutta voi olla myös 100%) ja loput voivat olla alkuperäisiä alueen rypäleitä Cannaioloa, Malvasia Nera, Colorinoa tai kansainvälisiä rypäleitä Cabernet Sauvignonia tai Merlota. Valkoviinirypäleiden Malvasia Biancan tai Trebbianon käyttö ei ole ollut sallittua enää vuoden 2006 jälkeen.

Brunello di Montalcino on aina 100% Sangiovese, alueen kloonista Brunello, joka on Sangiovese Grosso eli rypäle kooltaan suurempi kuin Sangioveto tai Chiantin alueen Sangiovese.
Valmistustapa onkin hyvin yksinkertainen: Brunello-rypäleiden annetaan kypsyä myöhään, ne poimitaan vasta lokakuun puolivälissä vanhoista vähän satoa tuottavista köynnöksistä. Viinin annetaan käydä pitkään ja hitaasti ja viinirypäleiden kuoret pidetään mukana mahdollisimman pitkään antamassa makua ja väriä. Näin viinistä tulee tumman väristä ja erittäin voimakkaan makuista. Viinin annetaan kypsyä vähintään neljä vuotta suurissa toscanalaistynnyreissä.

Vino nobile di Montepulciano on kuten Chiantikin sekoitus useita rypäleitä Prugnolo Gentilen (paikallinen Sangiovese klooni) lisäksi. Rypäleet voivat olla esim. Mammolo, Cannaiolo Nero, Trebbiano, Malvasia tai Pulcinculo. Pahansisuiset väittävät Vino Nobile di Montepulcianon olevan vain ´spinn off´ Chianti Classico, mutta monet tuottajista ovat saaneet todella huippulaatua aikaiseksi 80- ja 90-luvuilla.

SuperTuscans – 70-luvulla tuottajien ja kansainvälisten asiakkaiden kehittämä termi huippulaadukkaalle viinille, joka ei vastannut silloisia DOCG tai DOC laatuluokituksia, vaan joutui tyytymään ensin Vino da Tavola (pöytäviini) luokitukseen ja sittemmin luotuun IGT (Indigazione Geographica Typica) luokitukseen. Viineistä teki poikkeuksellisia se että niissä oli Sangiovesen lisäksi mukana jotain kansainvälistä rypälettä tai ne olivat tehtyjä kokonaan kansainvälisistä rypäleistä, kuten Cabernet Sauvignon, Merlot, Syrah, Pinot Noir tai Cabernet Franc. Tunnetuimmat SuperToscanalaiset ovat Tignanello, Flaccianello, Fontalloro, Percarlo, Cepparello ja Saffredi.

VIN SANTO – kuivan sherrymäisestä makean pähkinäiseen vaihtelee tämä Trebbiano Toscano rypäleestä tehty jälkiruokaviini. Vin Santoa monet tuottajista valmistavat vain omaksi ilokseen ja oman kylän ravintoloissa juotavaksi, sillä valmistusprosessi on pitkä ja viiniä valmistuu hyvin vähän kerättyyn rypälemäärään nähden. Sitä nautitaan useimmiten sellaisenaan tai cantuccini-keksien kanssa, yksi versio on valella viiniä pehmeän tuoreen vaniljajäätelön päälle.

Lisäksi Anttisten sanallinen ja kuvallinen matkakertomus viime keväältä.

Pruuvatut viinit